Nurmikenttiä ja kukkuloita

3039

Pukinmäki, ruotsiksi Bocksbacka, sijaitsee koillisessa Helsingissä, siellä missä päärata ja kehäykkönen risteävät. Lännessä kaupunginosa rajautuu Vantaanjokeen, etelässä Savelan ja Pihlajamäen välissä olevaan vihreään laaksoalueeseen sekä idässä Pukinmäenkaaren takana Malmin kaupunginosaan. Pohjoisessa virallinen raja kulkee Pukinmäenkaarta pitkin, mutta monet tuntevat itsensä pukinmäkeläiseksi myös kauempana Tapaninvainion suunnalla. Kaupunginosalla on pinta-alaa noin 2,5 km2, ja asukkaita on lähes 8300. Asutuksen historialliset juuret ulottuvat aina keskiajalle saakka.

Maasto on alavaa jokivarressa, missä on laajoja vihreitä nurmikenttiä ja myös toistasataa aarin tai puolen aarin suuruista viljelyspalstaa. Kaupungin omilla viljelysmailla kasvaa viljaa, heinää tai välillä esimerkiksi herneitä ja kauniita kukkia poimittavaksi. Rantapuiston pohjoisosassa, pumppaamon vieressä, on Helsingin ensimmäinen kuivalla maalla oleva matonpesupaikka. Etelämpänä Savelan ja Pihlajamäen välisellä tasangolla on nurmikkojen ohella myös viljelyspalstojen alue. Siellä on liikuntatilaa, nuorille laaja skeittipuisto ja erityisesti tytöille nimetty leikkipuistoalue.

Jääkauden jälkiä

Myös Pukinmäen urheilupuisto ympäristöineen on tasamaata, mutta muuten kaupunginosassa on maastollisesti huomattaviakin korkeuseroja. Korkein kohta on metsäisen ja harjanteisen Närepuiston alueella. Siellä maasto kohoaa 34 metrin korkeuteen merenpinnasta; eroa rantapuiston tasoon on parikymmentä metriä. Närepuiston ja Weisteen joulukoristetehtaan eteläpuolella oleva sankan metsän peittämä Sinivuori yltää lähes 30 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Närepuiston kallioilla on vielä jonkin verran näkyvissä ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituskaivantoja. Laaja, paljas, luoteeseen viettävä silokalliorinne on puolestaan 10 000 vuotta sitten päättyneen jääkauden seurauksia. Uurteet kertovat valtavan jäämassan kulkusuunnasta. Pari pientä hiidenkirnuakin löytyy lähistöltä jääkauden jäljiltä, tosin yksityisasuntojen pihoilla eikä yleisesti nähtävillä.

Laaja, pyöreähkö Sunilanmäki erottuu myös hyvin maisemasta. Sen laki on noin 24 metriä merenpinnan yläpuolella. Mäen päällä sijaitsee harvinainen luonnonoikku, pieni lähdepohjainen lampi. Se ei ole sateettominakaan kesinä täydelleen kuivunut. Sunilanmäkeen (Sonaby) liittyy Pukinmäen aluetta koskeva vanhin kirjallinen lähdemaininta vuodelta 1419. Maanviljelykselle helposti raivattavissa olleella ja hedelmällisellä jokivarren seudulla on ilmeisesti ollut asutusta 1200-luvulta alkaen.

Yli puolet Pukinmäen maaperästä on savikkoa, mikä sekin on seurausta jääkaudesta, etenkin jään sulamisen tuomista maa-aineksista. Muuten maankamara on erilaista moreenia, ja paljasta kalliotakin on paljon. Savipatja on jokivarressa pitkälti yli 20 metrin paksuinen. Peruskallio on sen alla. Varsinaisia soraharjuja ei ole. Närepuiston lisäksi huomattava harjannealue ulottuu palokunnan mäeltä etelään Myrttitien suuntaisena. Mäkeä riittää myös itään Karviaistien suuntaan ja Ukkostien alueelle.

Seurakuntakodin ja Aurinkolabyrintti-taideteoksen luota alkaa myös loiva rinnenousu, joka jatkuu aina entiselle ala-asteen koululle, nykyiselle Kristilliselle koululle ja vielä sen lähellä olevalle koirapuiston alueelle saakka. Säveltie nousee Karhusuontieltä ylös tälle harjanteelle laskeutuakseen taas uudelleen Jokipellontien suuntaan. Kaupunginosan katuverkko noudattelee vielä osittain vanhojen kyläteiden ja polkujen linjauksia.

Maaseudusta kaupunginosaksi

Kaupunginosan ja kylän historialliset vaiheet voidaan karkeasti jakaa kolmeen ajanjaksoon. Vuosisatojen ajan se oli harvaan asuttua ruotsinkielistä maanviljelysseutua, osa Helsingin pitäjää. Viljelyksen ja karjanhoidon menetelmät kehittyivät hitaasti. Katovuodet ja sodat haittasivat monesti rauhallista elämänmenoa. Rautatieliikenne alkoi maaliskuussa 1862 kylän halki rakennetulla pääradalla. Se heijastui väestönkasvuun vasta vähitellen. Lähimmät asemat olivat Malmilla ja joen takana Oulunkylässä. Junat alkoivat pysähtyä kesäisin Bocksbackan kohdalla vuonna 1886, ja kymmentä vuotta myöhemmin junan käyttö saatiin ympärivuotiseksi.

Huviloiden ja omakotitalojen aikakausi alkoi 1900-luvun alkuvuosina, kun kartanot alkoivat palstoittaa ja myydä maata halukkaille muuttajille. Voimakkaasti kasvavan Helsingin vetovoima vaikutti siihen, että radanvarren taajamat alkoivat kasvaa. Lisääntynyt muuttoliike vaikutti vähitellen kielisuhteisiin siten, että suomenkieli nousi enemmistöasemaan. Vuonna 1925 paikkakunnan nimeksi vahvistettiin Pukinmäki, ruotsiksi Bocksbacka. Sotien jälkeen vuonna 1946 myös Pukinmäki liitettiin suuressa alueliitoksessa osaksi Helsingin kaupunkia.

Seuraavan aikakauden eräänlaisena lähtölaukauksena oli kaupunginvaltuustossa vuonna 1968 vahvistettu asemakaava. Se mahdollisti kerrostalojen rakentamisen. Niitä alkoikin nousta runsaasti, samoin kasvoi asukasmäärä. Kunnalliset ja kaupalliset palvelut laahasivat aika lailla perässä, mutta vähitellen niitäkin saatiin määrätietoisen päättäjiin vaikuttamisen ansiosta. Kaavan eräänlaiseksi tavoitteeksi asetettu 10 000 asukasta lähes saavutettiin 1990-luvun lopulla, mutta sen jälkeen alkoi monien syiden seurauksena hienoinen väkimäärän aleneminen.

Rakennuskannan osalta Pukinmäki on edelleenkin varsin moni-ilmeinen. Vanhinta kerrostumaa edustavat Pukinmäen kartanon puiset rakennukset. Päärakennus on 1800-luvun loppupuolelta ja piharakennus saman vuosisadan alkupuolelta.

Kaupunginosassa on jäljellä muutamia yksittäisiä 1900-luvun alun jugend-tyylisiä kivitaloja. Muutamin paikoin on säilynyt omakotitalojen ryhmiä niillä alueilla, joita palstoitettiin ja rakennettiin 1920-30-luvulta; esimerkkeinä Sunilanpolku ja Lustokuja. Ruotutorpan alueella on koko joukko rintamamiestaloja sotien jälkeisiltä vuosilta, edelleen lähes yhtenäisenä kokonaisuutena.

Viisikymmenluvun omakotitaloja on tallella useitakin, myös muutamia pienkerrostaloja samalta ajalta. Valtaosa pukinmäkeläisistä asuu 1970-luvulta alkaen rakennetuissa kerrostaloissa, mutta niiden lisäksi uudempaa asuntokantaa edustavat vielä lukuisat rivitalot. Pohjoisemmaksi Tapaninvainiolle mentäessä rakennuskanta on matalampaa, eikä siellä ole kerrostaloja. Savela on lähes kokonaisuudessaan yhtenäinen kerrostaloalue. Monin paikoin Pukinmäessä on käynnissä täydennysrakentamista.

Weisteen tehtaan lisäksi paikkakunnalla ei ole varsinaisia suuria tuotantolaitoksia. Kauppojen, kahviloiden ja ravintoloiden lisäksi kerrostalojen kivijalassa on runsaasti pienimuotoisempaa liiketilaa ja yritystoimintaa, tilitoimistoista ja kampaamoista alkaen.

Teksti Tero Tuomisto