Kotikaupunkipolku

10 – Soinisen kokeilukoulu

Rakennus valmistui 1913 Mikael Soinisen (1860–1924) kodiksi. Soininen oli kasvatustieteilijä, professori, kansanedustaja, opetusministeri, kouluylihallituksen ylijohtaja ja kattavan oppivelvollisuuden toteuttaja maassamme. Hän kehitti koululaitoksen pedagogisia menetelmiä ja ehdotti radikaalisti mm. uskonnon opetuksen siirtämistä kansakoulusta pyhäkouluun. Vuonna 1912 Soininen nimitettiin koulu-uudistusta suunnittelevan komitean puheenjohtajaksi ja seuraavana vuonna hän perusti kokeilukoulun Pukinmäeltä ostamaansa Lundellin huvilaan, jossa asui itsekin 1914–18. Soinisen opetusmetodit painottavat omakohtaista havainnointia alkaen säätilasta viljalajikkeiden kasvatukseen ja maastokartoitukseen – kotiseutuopetuksen ollessa kaiken keskus.

Kokeilukoulussa oli eräät Pukinmäen ensimmäisistä sähkövaloista heti vuodesta 1913. Siellä opettivat Soinisen lisäksi hänen tyttärensä Elma, sen jälkeen miniänsä Aliina Soininen. Koulu lopetti toimintansa uuden kansakoulun valmistuttua 1954, mutta Soinisen perinne jatkui siellä ja edelleen Pukinmäen ala-asteella sekä 1997 alkaen uudessa koulutalossa Pukinmäenkaarella: sinne hakeutui Soinis-henkisiä opettajia, jotka perehtyivät Soinisen pedagogiikkaan kyselemällä elossa olevilta sukulaisilta ja tekivät opintomatkankin tämän jalanjäljissä Viroon.

Soiniset itse tarjosivat talonsa Pukinmäen sivukirjaston sijoituspaikaksi vuonna 1956. Sen tultua lakkautetuksi 1968 talo on ollut tyhjillään, edelleen suvun hallussa ja sen kohtalo herättää suurta kiinnostusta. Rakennuksen kunnossapitoa kannustettiin 1980-luvulla kaupungin toimesta uhkasakollakin.

     

9 – Sunilanpuisto

Kuvalinkki

Vanhalla kartanonmäellä on jäljellä puisto sekä lampi, jota on arveltu lähdepohjaiseksi. Toisen tulkinnan mukaan se saa vetensä kallion lakialueelta sadevalumana paksun maakerroksen hidastamana. Painanne on ehjäpohjainen ja lasku-uomaton, joten lampi säilyy kuivienkin kausien yli. Alueelta on useita lepakkohavaintoja, mutta tarkempaa lajimääritystä ei ole tehty.

Varhaisin säilynyt maininta Sonabyn kylästä on vuodelta 1417, jolloin sen asukas Gudmund toimi pitäjän käräjillä lautamiehenä. Seuraavalla vuosisadalla kylä siirtyi itään päin Hämeentien varteen nykyiselle Ala-Malmille. Jäljelle jäi suurin tila Sonaby, jonka omisti 1610-luvulla Helsingin pormestari Kasper Reiher. Myöhemmin Sonaby oli ratsutilana, mutta vielä 1700-luvulla elämä oli varsin vaatimatonta. Tilan osti 1840 vapaaherra, valtioneuvos Johan von Bonsdorff, joka rakennutti uuden päärakennuksen 1860-luvulla ja lammen ympärille englantilaistyylisen maisemapuiston tekosaarineen ja siltoineen. Vuodesta 1908 Sonabytä asui vapaaherra Wilhelm von Bonsdorff, jonka järjestämiä juhlia mm. kaupunginarkkitehti Birger Brunila on myöhemmin muistellut. Sonabyssä oli vuonna 1912 yksi Pukinmäen ensimmäisiä puhelimia numerolla Oulunkylä 23.

Kun Helsingin kaupunki osti Boxbackan huvilayhdyskunnan jäljellä olevat maat 1919, se sai mukana Sonabyn kartanon sekä mm. 40 lehmän navetan. Kunnallinen kansakoulu toimi 1942–52 mäen länsireunalla Björkåsenin huvilassa. Päärakennus purettiin 1971, sen etuoven portaat ovat edelleen näkyvissä yksityisellä tontilla. Puiston nykyasu on Harald Carstensin suunnittelema 1973, uudistettu 1990-luvulla. Päiväkoti valmistui 1988.

Mäen itä- ja etelärinteillä 1985–86 tiilestä käsin muuratut talot, suunnittelija Björn Krogius, jonka tunnetuin työ on Itäkeskuksen Stoa. Länsi- ja pohjoisrinteillä Pukinmäen ensimmäiset kerrostalot vuodelta 1966 kaupungin vuokra-asuntoja, julkisivukorjaukset 1994 kohensivat Pukinmäen ilmettä huomattavasti.

8 – Päiväkoti Nuotti

Pukinmäen keskeinen päiväkoti toimii Säveltäjänpuiston reunalla kahdessa suojellussa huvilassa 1900-luvun alusta sekä uudisrakennuksissa vuosilta 1988–91, suunnittelija Jussi Vepsäläinen. Ne muodostavat kumpareelle vanhaa puutalokaupunkia muistuttavaa miljöötä. Erillistä liikuntasalia käyttävät myös koulu, leikkipuisto ja taidetalo. Nuotin päivähoitoryhmien nimet ovat Pillipiiparit, Pelimannit, Soittoniekat, Posetiivarit, Rumpalit sekä Musikanter, lisäksi puolipäiväkerhot Soittorasia ja Tuulikellot. Myös päiväkoti Pukinmäki kuuluu pk Nuottiin.

      Puinen Villa Björkbacka on noin vuodelta 1910. Siinä asui apteekkari Karl Hällström, jonka puoliso, kirjailija Ester Hällström kuvaa lähiympäristöä romaanissaan Sunnuntai. Jäätyään 1917 leskeksi hän muutti pois ja avioitui myöhemmin nuoruudenystävänsä, presidentti K. J. Ståhlbergin kanssa. Talossa toimi 1920-luvulla insinööri Collianderin lelutehdas ja sittemmin puoli vuosisataa Pelastusarmeijan lastenkotina. Nyt kaupungin päiväkoti, josta kolmas kerros on varattu perhepäivähoitajan asunnoksi. Kivinen ja rapattu Villa Öller vuodelta 1901 edustaa jugend-tyyliä linnamaisine muotoineen. Siellä oli ennen sotia Pukinmäen suojeluskunnan esikunta, Viking Öllerin toimiessa suojeluskunnan päällikkönä. Kellarissa toimii nyt partiolippukunta Helsingin Eräleijonat. Molemmissa huviloissa on toimiva kakluuni.

      Pukinmäkeläiset yhdistykset järjestivät takavuosina laskiaistapahtumia päiväkodin mäellä.

     

7 – Aurinkolabyrintti

Säveltäjänpuiston keskipisteenä on taidekilpailun suurella suosiolla voittanut Lauri Astalan ympäristötaideteos vuodelta 1999. Kahdeksasta eri graniittilajista muodostuvan labyrintin halkaisija on 20 metriä, keskellä aurinkokello lukuohjeineen. Taideteos on kuin seikkailukertomus, jossa oikean reitin löytäjää odottaa arvokas palkinto: tieto ajasta. Massiivinen kivikehä toimii samaan aikaan leikkipaikkana, oleskelutilana ja maamerkkinä ja kestää kovaakin käyttöä.

      Vuoden 1965 asemakaavassa Säveltäjänpuiston paikalla oli viiden tien risteys. Madetojanpolku noudattaa ensimmäisen maailmansodan aikaisen tykkitien linjaa.
 

Tietolaatikko: Erkki Melartin

Erkki Melartin (1875–1937) oli säveltäjä, opettaja, hallintomies, taidemaalari ja aforistikko. Hän syntyi Käkisalmella Karjalan kannaksella ja opiskeli Helsingin musiikkiopistossa, nykyisessä Sibelius-Akatemiassa, jonka rehtoriksi hänet kutsuttiin 1911. Melartinin neljännesvuosisadan mittaisella johtajakaudella opisto kehittyi nykyisenlaiseksi korkeakoulutasoiseksi konservatorioksi. Melartin kuitenkin tunnetaan ennen muuta tuotteliaana säveltäjänä, jonka tuotanto ulottuu sinfonioista kamarimusiikkiin ja lauluteoksiin, oopperoista lastenlauluihin ja jopa iskelmiin, joita hän teki salanimellä ”Eero Mela” ystävälleen ja myös Pukinmäessä asuvalle oopperalaulajalle Ture Aralle. Melartinin näytelmämusiikeista tunnetuin lienee Prinsessa Ruususen juhlamarssi.

Melartin hankki vuonna 1912 palstan Pukinmäen Erottajantieltä (nykyinen Erkki Melartinin tie) ja rakennutti huvilan 1913. Muistolaatta on kivessä Säveltäjänpolun ja Maasalonpolun risteyksessä. Pukinmäen nimistössä paljon muitakin musiikkiaiheita mukaanlukien säveltäjät Armas Maasalo ja Leevi Madetoja, jotka eivät kuitenkaan asuneet alueella.

     

Tietolaatikko: Kuuluisia pukinmäkeläisiä

Pukinmäessä ovat aikojen saatossa asuneet ja vaikuttaneet muiden muassa kenraali Alexander Golowin, säveltäjä Erkki Melartin, kirjailija Ester Hällström (myöh. Ståhlberg), laulaja Ture Ara, ministeri Kalle Jutila (jonka huvila Säveltie 2:ssa purettiin 1980 ja paperit levisivät ympäri mäkeä – jäljellä edelleen kiviaita ja maakellari), koulumies Arvo M. Soininen, runoilija Aale Tynni, kuumailmapalloilija Veikko Kaseva, teollisuusneuvos Kalle Weiste, professori Aarne Laitakari, von Bonsdorffin veljekset sekä viime vuosista alkaen kuvataiteilija Kimmo Pälikkö, jonka Helsinki-aiheisia töitä on esitelty näyttelyissä jo puoli vuosisataa ja niistä on painettu kymmeniä miljoonia postikortteja.

     

6 – Pukinmäen seurakuntakoti

Valmistui 1976, suunnittelija Esko Hyvärinen. Kappelimaisen seurakuntakodin saliin mahtuu 50 henkeä. Futuristinen alttariveistos, Osmo Valtosen Valoristi vaihtaa väriään rauhallisesti. Urut ovat viisiäänikertaiset ja Kangasalan urkutehtaan valmistamat. Rakennuksessa on myös seurakuntasali, takkahuone sekä kerhotilat keittiöineen.

Varhaiset pukinmäkeläiset kuuluivat vuosisatojen ajan Helsingin pitäjän seurakuntaan, jonka kirkolle oli pitkä ja vaivalloinen matka. Vuonna 1953 emäseurakunnasta lohkaistiin Malmin seurakunta, joka on jäsenmäärältään Helsingin suurin ja Suomen toiseksi suurin, vaikka alueen asukkaista vain 66 % kuuluu kirkkoon.

5 – Taidetalo

Yhdistysmuotoinen Pukinmäen Taidetalo on perustettu 1989. Se ylläpitää lasten ja nuorten taidekouluja, joissa voi opiskella ja harrastaa laajalla skaalalla musiikkia, kuva- ja sanataidetta, sirkusta, tanssia ja teatteria viidessä eri toimipisteessä Pukinmäessä. Myös pienten lasten ja aikuisten taideopetusta on ohjelmassa. Taidetalo-yhdistyksen jäseniä ovat pukinmäkeläiset yhdistykset sekä oppilaiden huoltajat. Lukuvuoteen kuuluvat julkiset näyttelyt ja matineat sekä monenlaiset esitykset eri tapahtumissa.

Kalliopuisto on nimetty maamme mineralogian kehittäjän ja Jokamiehen kivikirjan kirjoittajan, professori Aarne Laitakarin (1890–1975) mukaan. Laitakarit olivat monin tavoin mukana Pukinmäen yhdyskunnan elämässä. Anna-Liisa Laitakari vaikutti mm. Pukinmäen Naisvoimistelijoiden perustamiseen 1921 ja Aarne Laitakari mm. Oulunkylän Yhteiskoulun perustamiseen 1924 toimien sen johtokunnassa 50 vuotta. Laitakarien huvila oli kallion juurella. Sen laella oli kaksikin muuta huvilaa, joista pohjoisemman nimi oli Tuulenpesä.

Säveltäjänpuiston reunassa leikkipuisto Unikko on lasten ja lapsiperheiden keidas vesialtaineen. Toiminta ulottuu vauvojen värikylvyistä koululaisten säpinäviikkoihin, painotuksena käden taidot ja liikuntaleikit. Kesällä tarjotaan maksuton lounas helsinkiläisille lapsille. Perimätiedon mukaan leikkipuiston kumpareen alla on Laitakarien maakellari, joka on niin jämerä, ettei sitä saatu rikottua puistoa rakennettaessa.

2 – Keskustan uudistus

Pukinmäen keskustakorttelit on rakennettu 1975–85 ja niitä on uudistettu vaiheittain 2000-luvulla. Ostarin uudistuksen viitesuunnitelma valmistui jo 2003 ja keskustan maankäytön ideasuunnitelma 2006. Vanha, loppuunpalvellut ostari vuodelta 1968 purettiin vuonna 2008. Uudisrakennuksen ideana on asumisen ja kivijalkakaupan yhdistäminen kantakaupungin tapaan. Katutason ”kehysten” sisällä piti olla erillisiä pikkumyymälöitä, mutta niitä ei tullutkaan, joten ruokakauppa sijoittui taloon yhdistämällä pienet liikehuoneistot.

Vuonna 2009 ostarin takaa Eskolantie 4:stä purettiin suuri vanhustentalokompleksi. Sen paikalle nousee vuonna 2014 neljä puukerrostaloa, suunnittelijana Matti Iiramo. Niistä eteläisin tulee olemaan Helsingin korkein puutalo. Rakennusyhtiö SRV kokoaa rakennukset suurista puisista tilaelementeistä, jotka valmistetaan Stora Enson tehtaalla säältä suojassa. Helsingin kaupungin tilaama kohde tulee herättämään valtakunnallista mielenkiintoa niin rakenteensa kuin ulkomuotonsa puolesta.

Pukinmäki-seura on ollut aktiivisena osapuolena keskustan kehittämissuunnittelussa ja ehdottanut mm. Eskolantien toiselle puolelle ratavallin kupeeseen täydennysrakentamista. Sen kuitenkin estää toistaiseksi Ratahallintokeskuksen tilavaraus pääradan laajentamista varten. Vieressä on Helsingin kaukolämpöä ja tietoliikennettä välittävän yhteiskäyttötunnelin huoltoajon suuaukko. Kolikoilla toimineen puhelinkioskin kohdalla on nyt sähköautojen latauspiste.

4 – Päiväkoti Pukinmäki

Pukinmäen keskustaa lähimpänä säilynyt jugend-henkinen puuhuvila Kotikumpu on rakennettu ilmeisesti 1910. Se toimi ennen sotia Helsingin kaupunginagronomi A. J. Tammisen virka-asuntona, sittemmin 1950-luvulta alkaen lasten päiväkotina. Peruskorjattu ja suojeltu 1986, viimeksi kunnostettu pari vuotta sitten. Nyt pieni 28 lapsen päiväkoti, jonka toiminta rakentuu päiväkotiyksikkö Nuotin teeman mukaisesti musiikin, liikunnan, taiteen, draaman, satujen sekä leikin ympärille.

     

3 – Madetojan palvelutalo

Valmistui 1979, laajennus 2005. Helsingin kaupungin palvelutalossa on kaksi omatoimisen palveluasumisen yksikköä, kaksi dementiaosastoa ja psykogeriatrinen ryhmäkoti, joissa yhteensä 79 asukasta. Lisäksi kotona asuvia palvelee 12-paikkainen päivätoimintayksikkö. Monet Pukinmäen yhdistykset käyttävät palvelutalon viihtyisää aulaa kokouksien ja juhlien järjestämiseen.

Madetojankujan toisella puolella on Pukinmäen kerrostaloalueen aloituskortteli. Kuuden kerrostalon vuokra-asuntoyhtiö valmistui 1976. Sen julkisivujen uudistus 2001 oli merkittävä parannus Pukinmäen ulkoiseen kuvaan ja toimi alkusoittona keskustan kohentamiselle.

 

Tietolaatikko: Aluerakentaminen

Säterintien ja Eskolantien varressa on muutama kortteli tiivistä betonikaupunkia, jota halkovat suorat kävelytiet. Vuoden 1972 asemakaavan mukaan Pukinmäkeen piti asettua 10 000 asukasta, kun kaavaa laadittaessa asukkaita oli 2 000. Taustalla vaikutti suuren maaltapaon sanelema idea: rakennetaan nopeasti taloja, jotka voitaisiin vaikka purkaa, kun ihmiset vaurastuvat ja muuttavat omistusasuntoihin. Pukinmäessä rakentajina toimivat mm. Mauri Räty Oy, Rakennusliike Groth ja Salpa Oy.

Edes maan suurin kaupunki Helsinki ei ollut valmistautunut näin nopeaan kasvuun. Toisaalta rakennusteollisuus oli juuri oppinut tuottamaan betonielementtejä liukuhihnalla. Aluerakentaminen ratkaisi yhtälön: maanhankinta, suunnittelu, rakentaminen ja asuntosäästäminen niputettiin yhteen kuntien päätöksenteon ohi. Valtion ohjauksessa haettiin asuntotuotantoon tehokkuutta. Myös arkkitehtuurissa arvot olivat vastakkaiset 1950-luvun suunnittelulle. Nosturiradan ekonomia määräsi korttelien muodon.

Muutto uusiin kerrostaloihin merkitsi monelle huomattavaa asumistason nousua. Juokseva vesi, nykyaikainen keittiö ja sisävessa tulivat nyt koko kansan saataville. Aluksi ihmiset olivatkin tyytyväisiä, mutta pian alkoivat ongelmat. Esikaupunkielämä ei sopinut kaikille, eikä betoni kestänyt ikuisesti, hyvä jos 10 vuotta.

Aluerakentamisen kulta-aikaa oli 1960–70-luvun vaihde. Sen jälkeen rakentaminen on painottunut pienempiin hankkeisiin. Vanhat lähiöt on korjattu 1990-luvulta alkaen mittavissa lähiöprojekteissa. Suomessa on kaikkiaan noin 300 lähiötä, joissa asuu miljoona ihmistä. Ensimmäinen lähiöissä syntynyt sukupolvi on aikuistuttuaan jopa alkanut hakeutua takaisin kotiseudulleen.

1 – Pukinmäenaukio

Suojaisan aukion muodostavat 1982 valmistunut VR:n asemarakennus sekä 1985 valmistuneet terveysasema ja toimistotorni. Lipunmyynti asemalla lopetettiin 2000 ja siihen sijoittui ravintola. Aseman alikulussa on Pukinmäen peruskoulun ja Helsingin uuden yhteiskoulun oppilaiden seinämaalaus vuodelta 2012. Sen toteutusta koordinoi Vireä Pukinmäki-hanke, joka järjesti mm. turvallisuuskävelyitä ja perusti kaupunginosan internet-sivut. Terveysasema muutti Malmille 2006, mutta jäljellä ovat vielä hammashoitola sekä kotiterveydenhoidon tukikohta. Alakerrassa NMKY:n nuorisotalo bänditiloineen ja mopohalleineen. Säterintien puolelle saatiin 1980-luvulla taksitolppa pukinmäkeläisen aktiivisuuden tuloksena.

 

Tietolaatikko: Pukinmäen palveluita ennen ja nyt

Pukinmäen ostarilla ovat vuosien saatossa toimineet mm. apteekki, posti, radio- ja tv-liike, Foto Mannelin, Helsingin Osuuskauppa, K-kauppa, eri ravintolat sekä Osuuspankki. Vastapäätä oli Yhdyspankki, nyt kukkakauppana. Rautakirja toimi alkujaan vanhalla asemalla, sen perinteitä jatkaa R-kioski. Elanto aloitti 1920-luvulla ja ehti toimia vielä terveyskeskuksen talossa, nyttemmin Alepana entisen Aleksi 13:n paikalla. Naapuruston taloissa on ollut erilaisia toimistoja, partureita ja kampaamoja. Lähes joka korttelissa oli aikoinaan oma siirtomaatavarakauppa. Eskolantiellä toimi Kaino Passin kampaamo, jolla oli isompi liike keskustassa ja joka esitteli lehdissä uudet tyylit helsinkiläisille, edelleen iso tammi portin pielessä.

Asemalta vedettiin Weisteen tavarakuljetuksia varten pistoraide, jota käytti myös halkoliike. Muuta pienteollisuutta olivat Öhmanin konepaja, Kotilämpö ja sen paikalla aiemmin Rautatyö, joka on nyt Rocla, ynnä muita. Savelassa toimi Kiilakarin salkkuvalmistamo.