Kotikaupunkipolku

Kotikaupunkipolku – interaktiivinen kartta

P U K I N M Ä E N   K O T I K A U P U N K I P O L K U

Versio 16.6.2014

30 kohdetta + 6 tietolaatikkoa

Pääreittien pituus noin 4,5 km

Julkaisija Pukinmäki­-Seura ry
Toimittanut Pauli Saloranta
Työryhmä Tero Tuomisto, Lasse Rekola, Kauko Salmi
Hanketta ovat tukeneet Helsingin kaupungin aluetyön yksikkö ja Lähiöprojekti

Tulostettava kartta ja kohdekuvauksetInteraktiivinen kartta.

J O H D A N T O

Pukinmäki Vantaanjoen varressa on havaittu hyväksi asuinpaikaksi jo kivikaudella 4 000 vuotta sitten. Siitä muistona on Pukinmäen vanhin esine, taidokkaasti hiottu vasarakirves, joka löydettiin Boxbackan kartanon pellolta 1879. Jokilaakson satoja vuosia viljeltyyn maaseutumaisemaan kasvoi huvilayhdyskunta pääradan rakentamisen myötä. Sijainti sopivasti kaupungin ulkopuolella ja hyvä maasto kukkuloineen houkuttelivat tänne kaikkien yhteiskuntaluokkien edustajia työväestä aatelisiin ja virkamiehistä taiteilijoihin. Liitos Helsinkiin 1946, moderni lähiörakentaminen ja sitä seurannut täydennysrakentaminen ovat tuottaneet nykyisen runsaan 8 000 asukkaan kaupunginosan palveluineen. Monenlainen yhdistyselämä on ollut aktiivista VPK:n perustamisesta nykypäiviin saakka.

Pukinmäessä on järjestetty opastettuja kotiseutukävelyitä jo 30 vuoden ajan erityisesti Pukinmäki­-Seuran ja Pukinmäen Kisan toimesta. Vuonna 2014 toimitettu Pukinmäen kotikaupunkipolku kuljettaa omatoimisen kulkijansa näihin mielenkiintoisiin paikkoihin kävelyreitin muodossa ulottuen keskustasta Sunilanmäelle, Närepuistoon ja kehätien yli kartanon pihapiiriin.

Tervetuloa tutustumaan Pukinmäkeen!

I N T E R A K T I I V I N E N   K A R T T A

Klikkaa numeroa päästäksesi artikkeleihin.

Pukinmäen kotikaupunkipolku

K I R J A L L I S U U T T A

Aatetta, intoa ja kotiseututyötä. Tero Tuomisto 2010. TSL:n Helsingin opintojärjestö

Elämää lähiössä. Riitta Astikainen ja Riitta Heiskanen ja Raija Kaikkonen 1997. Sanoma Oy

Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä. Sirkku Laine 1996. Helsingin rakennusvirasto

Kunnon Kisa. Tero Tuomisto 2012. TSL:n Helsingin opintojärjestö

Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Väitöskirja. Johanna Hankonen 1994. Gaudeamus ja Otatieto

Ostari. Lähiön sydän. Sari Saresto, Anne Salminen ja Mira Vierto 2004. Helsingin kaupunginmuseo

Pukinjuuri I ja II. Lasse Rekola (toim.) 1997 ja 2006. Pukinmäki-Seura

Pukinmäen vaiheita keskiajasta nykypäiviin. Arvo M. Soininen 1980. Pukinmäki­-Seura

Pukinmäki. Aikoja ja ihmisiä. Lasse Rekola ja Tero Tuomisto 1995. Pukinmäki­-Seura

Satavuotias Pukinmäen asema. Tero Tuomisto 1986. TSL:n Helsingin opintojärjestö

Sub 26. Esikaupungeissa tapahtuu! Marja Piimies (toim.) 2009. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

8 – Päiväkoti Nuotti

Pukinmäen keskeinen päiväkoti toimii Säveltäjänpuiston reunalla kahdessa suojellussa huvilassa 1900-luvun alusta sekä uudisrakennuksissa vuosilta 1988–91, suunnittelija Jussi Vepsäläinen. Ne muodostavat kumpareelle vanhaa puutalokaupunkia muistuttavaa miljöötä. Erillistä liikuntasalia käyttävät myös koulu, leikkipuisto ja taidetalo. Nuotin päivähoitoryhmien nimet ovat Pillipiiparit, Pelimannit, Soittoniekat, Posetiivarit, Rumpalit sekä Musikanter, lisäksi puolipäiväkerhot Soittorasia ja Tuulikellot. Myös päiväkoti Pukinmäki kuuluu pk Nuottiin.

      Puinen Villa Björkbacka on noin vuodelta 1910. Siinä asui apteekkari Karl Hällström, jonka puoliso, kirjailija Ester Hällström kuvaa lähiympäristöä romaanissaan Sunnuntai. Jäätyään 1917 leskeksi hän muutti pois ja avioitui myöhemmin nuoruudenystävänsä, presidentti K. J. Ståhlbergin kanssa. Talossa toimi 1920-luvulla insinööri Collianderin lelutehdas ja sittemmin puoli vuosisataa Pelastusarmeijan lastenkotina. Nyt kaupungin päiväkoti, josta kolmas kerros on varattu perhepäivähoitajan asunnoksi. Kivinen ja rapattu Villa Öller vuodelta 1901 edustaa jugend-tyyliä linnamaisine muotoineen. Siellä oli ennen sotia Pukinmäen suojeluskunnan esikunta, Viking Öllerin toimiessa suojeluskunnan päällikkönä. Kellarissa toimii nyt partiolippukunta Helsingin Eräleijonat. Molemmissa huviloissa on toimiva kakluuni.

      Pukinmäkeläiset yhdistykset järjestivät takavuosina laskiaistapahtumia päiväkodin mäellä.

     

25 – Pukinmäen kartano

Varhaisin maininta Pukinmäestä on vuodelta 1435, jolloin Nisse Pederson af Boxbacka sai rälssioikeuden Ruotsin valtaneuvostolta palkkiona sotapalveluksesta unionikiistojen aikaan. Myöhemmin Bockin nimellä aatelisarvo periytyi vuoteen 1710 saakka, jolloin köyhtynyt kartano joutui Helsingin meritullintarkastajan ja liikemiehen Peter Wetterin haltuun samaan tapaan kuin Herttoniemen kartano hieman aiemmin. Seuraava omistaja oli edellisen poika Abraham Wetter, Helsingin pormestari, joka ei myöskään asunut itse Pukinmäessä.

Omistajat vaihtuivat ja välillä Boxbacka kuului Oulunkylän kartanoonkin, kunnes 1875 sen osti malmilainen ratsutilallinen Konstantin Bergström. Hän rakennutti nykyisen päärakennuksen englantilaistyylisine maisemapuutarhoineen. Jäljellä on enää suorakaiteen muotoinen piha-alue vanhoine siperianlehtikuusineen ja syreeneineen. VPK:n kalustovajana palvellut talousrakennus 1800-luvun alusta on Pukinmäen vanhin rakennus. Säilynyt kokonaisuus on harvinainen Helsingissä ja tietenkin visusti suojeltu.

Boxbackan kartano liitettiin takaisin Sonabyn maihin von Bonsdorffien toimesta 1900-luvun alussa. He aloittivat huvilapalstojen myymisen 1907 ja ratkaisevana askeleena möivät 1917 yhtiön jäljellä olevat maat 407 hehtaaria Helsingin kaupungille. Boxbackaan sijoitettiin kaupungin metsänvartijan ja puutarhurin asunnot, mutta pidemmän tähtäimen suunnitelmana oli kaupunkirakentamisen ulottaminen radan varteen.

Nyt kartanoa hallinnoi Pukinmäki-seura. Eteläpäädyssä toimii 12 lapsen ryhmäperhepäiväkoti Kartano. Muita tiloja vuokrataan kokous- ja juhlakäyttöön. Talo on peruskorjattu ja puutarha kunnostettu vuonna 2000. 

3 – Madetojan palvelutalo

Valmistui 1979, laajennus 2005. Helsingin kaupungin palvelutalossa on kaksi omatoimisen palveluasumisen yksikköä, kaksi dementiaosastoa ja psykogeriatrinen ryhmäkoti, joissa yhteensä 79 asukasta. Lisäksi kotona asuvia palvelee 12-paikkainen päivätoimintayksikkö. Monet Pukinmäen yhdistykset käyttävät palvelutalon viihtyisää aulaa kokouksien ja juhlien järjestämiseen.

Madetojankujan toisella puolella on Pukinmäen kerrostaloalueen aloituskortteli. Kuuden kerrostalon vuokra-asuntoyhtiö valmistui 1976. Sen julkisivujen uudistus 2001 oli merkittävä parannus Pukinmäen ulkoiseen kuvaan ja toimi alkusoittona keskustan kohentamiselle.

 

Tietolaatikko: Aluerakentaminen

Säterintien ja Eskolantien varressa on muutama kortteli tiivistä betonikaupunkia, jota halkovat suorat kävelytiet. Vuoden 1972 asemakaavan mukaan Pukinmäkeen piti asettua 10 000 asukasta, kun kaavaa laadittaessa asukkaita oli 2 000. Taustalla vaikutti suuren maaltapaon sanelema idea: rakennetaan nopeasti taloja, jotka voitaisiin vaikka purkaa, kun ihmiset vaurastuvat ja muuttavat omistusasuntoihin. Pukinmäessä rakentajina toimivat mm. Mauri Räty Oy, Rakennusliike Groth ja Salpa Oy.

Edes maan suurin kaupunki Helsinki ei ollut valmistautunut näin nopeaan kasvuun. Toisaalta rakennusteollisuus oli juuri oppinut tuottamaan betonielementtejä liukuhihnalla. Aluerakentaminen ratkaisi yhtälön: maanhankinta, suunnittelu, rakentaminen ja asuntosäästäminen niputettiin yhteen kuntien päätöksenteon ohi. Valtion ohjauksessa haettiin asuntotuotantoon tehokkuutta. Myös arkkitehtuurissa arvot olivat vastakkaiset 1950-luvun suunnittelulle. Nosturiradan ekonomia määräsi korttelien muodon.

Muutto uusiin kerrostaloihin merkitsi monelle huomattavaa asumistason nousua. Juokseva vesi, nykyaikainen keittiö ja sisävessa tulivat nyt koko kansan saataville. Aluksi ihmiset olivatkin tyytyväisiä, mutta pian alkoivat ongelmat. Esikaupunkielämä ei sopinut kaikille, eikä betoni kestänyt ikuisesti, hyvä jos 10 vuotta.

Aluerakentamisen kulta-aikaa oli 1960–70-luvun vaihde. Sen jälkeen rakentaminen on painottunut pienempiin hankkeisiin. Vanhat lähiöt on korjattu 1990-luvulta alkaen mittavissa lähiöprojekteissa. Suomessa on kaikkiaan noin 300 lähiötä, joissa asuu miljoona ihmistä. Ensimmäinen lähiöissä syntynyt sukupolvi on aikuistuttuaan jopa alkanut hakeutua takaisin kotiseudulleen.

9 – Sunilanpuisto

Kuvalinkki

Vanhalla kartanonmäellä on jäljellä puisto sekä lampi, jota on arveltu lähdepohjaiseksi. Toisen tulkinnan mukaan se saa vetensä kallion lakialueelta sadevalumana paksun maakerroksen hidastamana. Painanne on ehjäpohjainen ja lasku-uomaton, joten lampi säilyy kuivienkin kausien yli. Alueelta on useita lepakkohavaintoja, mutta tarkempaa lajimääritystä ei ole tehty.

Varhaisin säilynyt maininta Sonabyn kylästä on vuodelta 1417, jolloin sen asukas Gudmund toimi pitäjän käräjillä lautamiehenä. Seuraavalla vuosisadalla kylä siirtyi itään päin Hämeentien varteen nykyiselle Ala-Malmille. Jäljelle jäi suurin tila Sonaby, jonka omisti 1610-luvulla Helsingin pormestari Kasper Reiher. Myöhemmin Sonaby oli ratsutilana, mutta vielä 1700-luvulla elämä oli varsin vaatimatonta. Tilan osti 1840 vapaaherra, valtioneuvos Johan von Bonsdorff, joka rakennutti uuden päärakennuksen 1860-luvulla ja lammen ympärille englantilaistyylisen maisemapuiston tekosaarineen ja siltoineen. Vuodesta 1908 Sonabytä asui vapaaherra Wilhelm von Bonsdorff, jonka järjestämiä juhlia mm. kaupunginarkkitehti Birger Brunila on myöhemmin muistellut. Sonabyssä oli vuonna 1912 yksi Pukinmäen ensimmäisiä puhelimia numerolla Oulunkylä 23.

Kun Helsingin kaupunki osti Boxbackan huvilayhdyskunnan jäljellä olevat maat 1919, se sai mukana Sonabyn kartanon sekä mm. 40 lehmän navetan. Kunnallinen kansakoulu toimi 1942–52 mäen länsireunalla Björkåsenin huvilassa. Päärakennus purettiin 1971, sen etuoven portaat ovat edelleen näkyvissä yksityisellä tontilla. Puiston nykyasu on Harald Carstensin suunnittelema 1973, uudistettu 1990-luvulla. Päiväkoti valmistui 1988.

Mäen itä- ja etelärinteillä 1985–86 tiilestä käsin muuratut talot, suunnittelija Björn Krogius, jonka tunnetuin työ on Itäkeskuksen Stoa. Länsi- ja pohjoisrinteillä Pukinmäen ensimmäiset kerrostalot vuodelta 1966 kaupungin vuokra-asuntoja, julkisivukorjaukset 1994 kohensivat Pukinmäen ilmettä huomattavasti.

16 – Pukinmäen vanha kansakoulu

Valmistui vaiheittain 1952–54, suunnittelija Erik Lindroos. Uudenaikainen koulutalo merkitsi valtavaa parannusta Pukinmäen kouluoloihin. Se sisälsi kahdeksan luokkahuonetta, ruokasalin, luonnontietoluokan, käsityöluokat sekä juhlasalin ollen aikanaan Pukinmäen suurikokoisin rakennus. Talon hinnaksi tuli 100 miljoonaa markkaa, joka vastaa nykyrahassa 3,15 miljoonaa euroa. Huoliteltu opettajien sisäänkäynti pergoloineen kertoo sivistyksen arvostuksesta. Huomaa myös julkisivun ikkunoiden erkkerit kuin kantakaupungin asuinkerrostaloissa.

      Vaikka oppilaita oli 240, Pukinmäessä ei aluksi tarvittu vuorolukua ainoana kansakouluna koko Helsingissä. Myöhemmin kyllä turvauduttiin vuorolukuun ja parakkeihinkin. Myös kirjastoa ja neuvolaa oli alun perin suunniteltu samaan rakennukseen, mutta niistä luovuttiin. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin 1977 ja ala-asteen koulu sulautui uuteen koulutaloon urheilupuiston laidalle 2010. Nyt rakennus on peruskoulua korvaavana kristillisenä kouluna, jonka yhteydessä toimii myös kristillinen musiikkikoulu.

7 – Aurinkolabyrintti

Säveltäjänpuiston keskipisteenä on taidekilpailun suurella suosiolla voittanut Lauri Astalan ympäristötaideteos vuodelta 1999. Kahdeksasta eri graniittilajista muodostuvan labyrintin halkaisija on 20 metriä, keskellä aurinkokello lukuohjeineen. Taideteos on kuin seikkailukertomus, jossa oikean reitin löytäjää odottaa arvokas palkinto: tieto ajasta. Massiivinen kivikehä toimii samaan aikaan leikkipaikkana, oleskelutilana ja maamerkkinä ja kestää kovaakin käyttöä.

      Vuoden 1965 asemakaavassa Säveltäjänpuiston paikalla oli viiden tien risteys. Madetojanpolku noudattaa ensimmäisen maailmansodan aikaisen tykkitien linjaa.
 

Tietolaatikko: Erkki Melartin

Erkki Melartin (1875–1937) oli säveltäjä, opettaja, hallintomies, taidemaalari ja aforistikko. Hän syntyi Käkisalmella Karjalan kannaksella ja opiskeli Helsingin musiikkiopistossa, nykyisessä Sibelius-Akatemiassa, jonka rehtoriksi hänet kutsuttiin 1911. Melartinin neljännesvuosisadan mittaisella johtajakaudella opisto kehittyi nykyisenlaiseksi korkeakoulutasoiseksi konservatorioksi. Melartin kuitenkin tunnetaan ennen muuta tuotteliaana säveltäjänä, jonka tuotanto ulottuu sinfonioista kamarimusiikkiin ja lauluteoksiin, oopperoista lastenlauluihin ja jopa iskelmiin, joita hän teki salanimellä ”Eero Mela” ystävälleen ja myös Pukinmäessä asuvalle oopperalaulajalle Ture Aralle. Melartinin näytelmämusiikeista tunnetuin lienee Prinsessa Ruususen juhlamarssi.

Melartin hankki vuonna 1912 palstan Pukinmäen Erottajantieltä (nykyinen Erkki Melartinin tie) ja rakennutti huvilan 1913. Muistolaatta on kivessä Säveltäjänpolun ja Maasalonpolun risteyksessä. Pukinmäen nimistössä paljon muitakin musiikkiaiheita mukaanlukien säveltäjät Armas Maasalo ja Leevi Madetoja, jotka eivät kuitenkaan asuneet alueella.

     

Tietolaatikko: Kuuluisia pukinmäkeläisiä

Pukinmäessä ovat aikojen saatossa asuneet ja vaikuttaneet muiden muassa kenraali Alexander Golowin, säveltäjä Erkki Melartin, kirjailija Ester Hällström (myöh. Ståhlberg), laulaja Ture Ara, ministeri Kalle Jutila (jonka huvila Säveltie 2:ssa purettiin 1980 ja paperit levisivät ympäri mäkeä – jäljellä edelleen kiviaita ja maakellari), koulumies Arvo M. Soininen, runoilija Aale Tynni, kuumailmapalloilija Veikko Kaseva, teollisuusneuvos Kalle Weiste, professori Aarne Laitakari, von Bonsdorffin veljekset sekä viime vuosista alkaen kuvataiteilija Kimmo Pälikkö, jonka Helsinki-aiheisia töitä on esitelty näyttelyissä jo puoli vuosisataa ja niistä on painettu kymmeniä miljoonia postikortteja.

     

19 – Pukinmäen liikuntapuisto

Helsingin maalaiskunnan ensimmäinen varsinainen urheilukenttä rakennettiin kunnan toimesta 1931–33 peltoaukealle nykyisten pallokenttien vaiheille. Kenttä oli ympäröity lauta-aidalla ja koivuilla. Sen käyttäjiä olivat radanvarren asutuskeskusten Malmin, Pukinmäen ja Oulunkylän nuoret, joukossa mm. Tapio Rautavaara. Kenttä paransi merkittävästi Pukinmäen urheiluseurojen harjoitteluoloja, sillä aikaisemmin ne olivat järjestäneet harjoituksensa yleisillä hiekkateillä. Ponnistajat (1924) ja Kiri (1927) sekä myöhemmin Veto (1947) ja Viipurista sodan aikana evakuoitu jalkapalloseura PK-35, jonka edustusjoukkue pelasi täällä mestaruussarjan kotiottelunsa vuoteen 2008 saakka. Ensimmäinen urheiluseura oli kuitenkin Naisvoimistelijat (1921).

Sotien jälkeen Kiri ja Veto huolehtivat talvisin kentän jäädyttämisestä ja järjestivät suosittuja rusettiluisteluja äänilevyjen säestämänä.

Uusi yleisurheilukenttä rakennettiin vanhan kentän pohjoispuolelle 1990. Vanhan kentän paikalla on nyt pienempiä kenttiä. Lajivalikoimaan kuuluvat jalkapallo, yleisurheilu, tennis, luistelu, jääkiekko ja kaukalopallo. Puiston yleisöennätys 3 735 katsojaa on vuodelta 1998 PK-35:n kotiottelusta HJK:ta vastaan. Kenttien lisäksi löytyy liikuntaleikkipaikka koulun vierestä sekä lähiliikuntapaikka uusine parkour-telineineen. Kokonaisuuden täydentää ”country club” puiston pohjoispuolella. Sen viereen on ehdotettu lisärakentamista kerros- ja pientaloina. Pukinmäenkaaren varressa on suojana täyttömaakumpareet. Katuojassa kasvaa runsaasti uhanalaista ojatädykettä.

 

  Havainnekuva

 Historiaa     

     

 

30 – Mantshurian jalopähkinä (Lisäkohteet)

Puun taimi on tuotu Terijoelta 1930-luvulla ja puu suojeltu tontin omistajien toiveesta kaivon suojelemiseksi katurakentamiselta.

Entisessä Joutsimäen huonekalutehtaassa Fanny Niemelällä oli 1934 alkaen alusvaatetehdas, jonka myymälä oli Bulevardilla. Hänen puolisollaan Frans Jaakko Niemelällä puolestaan oli samassa talossa maali- ja liimatehdas. Sotien jälkeen jatkoi Veikko ”Vekarias” Niemelä teknokemiallista toimintaa tuotteina mm. pesuaine Taikatippa, kessuesanssi Hinkuhaiku ja lutikanmyrkky Siitsait. Toiminta loppui olojen parannuttua ja säännöstelyn loputtua. Niemelä perustikin vuonna 1957 tanssikoulun, jossa kilpatanssijatkin kävivät harjoittelemassa.

Vuonna 2013 perikunta halusi myydä tontin rakennusliikkeelle, mikä edellyttäisi jalopähkinän suojelupäätöksen purkua. Asiasta käytiin periaatekeskustelua keväällä 2014, mutta ympäristölautakunta piti suojelun voimassa.    

10 – Soinisen kokeilukoulu

Rakennus valmistui 1913 Mikael Soinisen (1860–1924) kodiksi. Soininen oli kasvatustieteilijä, professori, kansanedustaja, opetusministeri, kouluylihallituksen ylijohtaja ja kattavan oppivelvollisuuden toteuttaja maassamme. Hän kehitti koululaitoksen pedagogisia menetelmiä ja ehdotti radikaalisti mm. uskonnon opetuksen siirtämistä kansakoulusta pyhäkouluun. Vuonna 1912 Soininen nimitettiin koulu-uudistusta suunnittelevan komitean puheenjohtajaksi ja seuraavana vuonna hän perusti kokeilukoulun Pukinmäeltä ostamaansa Lundellin huvilaan, jossa asui itsekin 1914–18. Soinisen opetusmetodit painottavat omakohtaista havainnointia alkaen säätilasta viljalajikkeiden kasvatukseen ja maastokartoitukseen – kotiseutuopetuksen ollessa kaiken keskus.

Kokeilukoulussa oli eräät Pukinmäen ensimmäisistä sähkövaloista heti vuodesta 1913. Siellä opettivat Soinisen lisäksi hänen tyttärensä Elma, sen jälkeen miniänsä Aliina Soininen. Koulu lopetti toimintansa uuden kansakoulun valmistuttua 1954, mutta Soinisen perinne jatkui siellä ja edelleen Pukinmäen ala-asteella sekä 1997 alkaen uudessa koulutalossa Pukinmäenkaarella: sinne hakeutui Soinis-henkisiä opettajia, jotka perehtyivät Soinisen pedagogiikkaan kyselemällä elossa olevilta sukulaisilta ja tekivät opintomatkankin tämän jalanjäljissä Viroon.

Soiniset itse tarjosivat talonsa Pukinmäen sivukirjaston sijoituspaikaksi vuonna 1956. Sen tultua lakkautetuksi 1968 talo on ollut tyhjillään, edelleen suvun hallussa ja sen kohtalo herättää suurta kiinnostusta. Rakennuksen kunnossapitoa kannustettiin 1980-luvulla kaupungin toimesta uhkasakollakin.