Kotikaupunkipolku

30 – Mantshurian jalopähkinä (Lisäkohteet)

Puun taimi on tuotu Terijoelta 1930-luvulla ja puu suojeltu tontin omistajien toiveesta kaivon suojelemiseksi katurakentamiselta.

Entisessä Joutsimäen huonekalutehtaassa Fanny Niemelällä oli 1934 alkaen alusvaatetehdas, jonka myymälä oli Bulevardilla. Hänen puolisollaan Frans Jaakko Niemelällä puolestaan oli samassa talossa maali- ja liimatehdas. Sotien jälkeen jatkoi Veikko ”Vekarias” Niemelä teknokemiallista toimintaa tuotteina mm. pesuaine Taikatippa, kessuesanssi Hinkuhaiku ja lutikanmyrkky Siitsait. Toiminta loppui olojen parannuttua ja säännöstelyn loputtua. Niemelä perustikin vuonna 1957 tanssikoulun, jossa kilpatanssijatkin kävivät harjoittelemassa.

Vuonna 2013 perikunta halusi myydä tontin rakennusliikkeelle, mikä edellyttäisi jalopähkinän suojelupäätöksen purkua. Asiasta käytiin periaatekeskustelua keväällä 2014, mutta ympäristölautakunta piti suojelun voimassa.    

29 – Matonpesupaikka (Lisäkohteet)

Erittäin hyvin varusteltu matonpesupaikka rakennettiin 2008. Se on Helsingin ensimmäinen kuivalla maalla sijaitseva. Jatkossa uudet matonpesupaikat tehdään kaikki maalle, jotta likavedet saadaan viemäriin eivätkä vesistöön. Aiemmin myös Malmin uimarannalla ja Ryssänsillalla oli mattolaiturit. Jopa keskustasta saakka tullaan tänne mattoja pesemään.

     

28 – Rantapuisto (Lisäkohteet)

Pukinmäen rantapuisto on ympäri vuoden suosittu virkistysalue. Se käsittää 23 hehtaaria Vantaanjoen itärannalla ulottuen Kehä I:n alitse Käskynhaltijantien sillalle. Pohjoisosassa on Helsingin kaupungin viljelypalsta-alue, jonka 114 palstan vuokraamista hoitaa Pukinmäki-seura. Seura hoitaa myös joen toisella puolella Pakilan 134 palstan aluetta.

       

27 – Pukinmäen uimaranta (Lisäkohteet)

Kaupunki ylläpitää uimarantaa keskellä avointa maaseutumaisemaa. Joen toisella puolella on Pakilan siirtolapuutarha, joka on jo nyt Helsingin suurin ja laajentamistakin ehdotettu. Kerhotalolla pidetään kesäsunnuntaisin kahvilaa. Sauna on puutarhayhdistyksen jäsenten käytössä.

Uudelleen toimintansa aloittanut urheiluseura Kiri järjesti uimakisoja vuodesta 1949 muutamina kesinä. Vuodesta 2007 alkaen on useamman kerran nähty erikoinen kaljakellunta, johon osallistuu spontaanisti tuhansia ihmisiä.  

     

26 – Savela (lisäkohteet)

Boxbackan huvilayhdyskunnan peruja Savelassa oli vuonna 1940 peräti 57 yksityistä tonttia sekä kolme kaupungin omistamaa. Asukkaita palveli kolme kauppaa, kaksi parturia sekä Koskisen kahvila–konditoria, joka toimi myös valokuvaamona. Vuoden 1968 asemakaavassa esitettiin koko asutuksen siirtoa Puistolaan, jotta tulvasuojelua ja kunnallistekniikkaa ei tarvitsisi järjestää. Tästäkös savelalaiset tuohtuivat ja perustivat 1971 Savela-seuran puolustamaan aluettaan. Osuuspankin Malmin konttorin johtajan Mikko Rasinkankaan myötävaikutuksella tehtiinkin maanomistajien, kaupungin ja rakennusliikkeiden välillä rakentamissopimus ja alueen ilme muuttui nopeasti.

      Savelanpolulla on Erkki Kannoston betoniveistos Treffit vuodelta 1989. Polku jatkuu Longinojan yli Pihlajamäkeen, jossa Aarnikanmäessä oli Boxbackan huvilayhdyskunnan itäisin asutus. Radan toisella puolella ns. Pukinmäen kolmiossa piti täysimittaista jousiammuntarataa sotien jälkeen pukinmäkeläinen jousiammuntaseura Sagittarius, jonka kuuluisin jäsen oli olympiavoittaja, laulaja ja lauluntekijä Tapio Rautavaara.

      www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=10

25 – Pukinmäen kartano

Varhaisin maininta Pukinmäestä on vuodelta 1435, jolloin Nisse Pederson af Boxbacka sai rälssioikeuden Ruotsin valtaneuvostolta palkkiona sotapalveluksesta unionikiistojen aikaan. Myöhemmin Bockin nimellä aatelisarvo periytyi vuoteen 1710 saakka, jolloin köyhtynyt kartano joutui Helsingin meritullintarkastajan ja liikemiehen Peter Wetterin haltuun samaan tapaan kuin Herttoniemen kartano hieman aiemmin. Seuraava omistaja oli edellisen poika Abraham Wetter, Helsingin pormestari, joka ei myöskään asunut itse Pukinmäessä.

Omistajat vaihtuivat ja välillä Boxbacka kuului Oulunkylän kartanoonkin, kunnes 1875 sen osti malmilainen ratsutilallinen Konstantin Bergström. Hän rakennutti nykyisen päärakennuksen englantilaistyylisine maisemapuutarhoineen. Jäljellä on enää suorakaiteen muotoinen piha-alue vanhoine siperianlehtikuusineen ja syreeneineen. VPK:n kalustovajana palvellut talousrakennus 1800-luvun alusta on Pukinmäen vanhin rakennus. Säilynyt kokonaisuus on harvinainen Helsingissä ja tietenkin visusti suojeltu.

Boxbackan kartano liitettiin takaisin Sonabyn maihin von Bonsdorffien toimesta 1900-luvun alussa. He aloittivat huvilapalstojen myymisen 1907 ja ratkaisevana askeleena möivät 1917 yhtiön jäljellä olevat maat 407 hehtaaria Helsingin kaupungille. Boxbackaan sijoitettiin kaupungin metsänvartijan ja puutarhurin asunnot, mutta pidemmän tähtäimen suunnitelmana oli kaupunkirakentamisen ulottaminen radan varteen.

Nyt kartanoa hallinnoi Pukinmäki-seura. Eteläpäädyssä toimii 12 lapsen ryhmäperhepäiväkoti Kartano. Muita tiloja vuokrataan kokous- ja juhlakäyttöön. Talo on peruskorjattu ja puutarha kunnostettu vuonna 2000. 

24 – Vanha asema

Boxbackan seisake korotettiin asemaksi ja sai asemarakennuksen vuonna 1910. Sen ympärillä oli rautatien merkitystä korostava asemapuisto ja vieressä Rautatiekirjakaupan kioski, nykyisen R-kioskin edeltäjä. Kielikiistojen ollessa kuumimmillaan maassamme Pukinmäen Suomalaiset -yhdistys esitti vuonna 1923 aseman suomenkieliseksi nimeksi Pukinmäkeä, mutta VR:n suunnitellessa koko aseman lakkauttamista asia ei edennyt. Niinpä yhdistys maalasi oman peltisen Pukinmäki-kyltin ja pystytti sen aseman lähelle. Vuonna 1925 kaksikielinen nimi virallistettiin ja vuonna 1959 ruotsinkielinen muoto muutettiin Bocksbackaksi.

Uusi hirsinen ja tiilikattoinen, 156-neliöinen asemarakennus valmistui 1932 ja VR:n tyyppipiirustusten mukaisena, ne oli laatinut Thure Hellström. Pistoraide kartanon puolelle rakennettiin palvelemaan rahtiliikennettä, erityisesti lämmityshalkojen vastaanottamista. Vielä 1960-luvulla asemalta myytiin 900 matkalippua päivittäin. Asema poistui käytöstä 1982 ja kolmen tulipalon rasittamana purettiin 2010. Hirret kuitenkin varastoitiin ja luvattiin säilyttää. Sokkelikivet ovat hyvässä tallessa lähimmässä ojassa.

Helsingin Opiskelija-asuntosäätiön viiden talon asuntola liikehuoneistoineen valmistui vanhan aseman viereen 1989, peruskorjattu ja julkisivut kunnostettu 2012.

23 – Kehä I

Valmistui 1980, pituus 24,2 km Keilaniemestä Itäkeskukseen. Suomen vilkkain tie: arkisin Pakilassa yli 113 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Määrän ennakoidaan nousevan jopa 150 000:een vuoteen 2030 mennessä. Kehä I yhdistää Helsingin pääsisääntuloväylät toisiinsa palvellen ennen kaikkea seudun sisäistä liikennettä. Vain muutama prosentti sitä käyttävistä ajoneuvoista on peräisin kauempaa. Kehä I on pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteen pahin pullonkaula ja toisaalta meluntorjunta sen varsilla on nykynormein riittämätöntä. Väylän kehittämiseksi onkin suunniteltu kymmenen eri hanketta Helsingissä ja Espoossa.

Pukinmäen Esso oli vuosina 1961–2008 laajalti tunnettu huoltoasema, jolla yhtenä viimeisestä toimi oikea autohuoltamo. Sittemmin ABC-asemana ja nyt kahvilana ilman polttoainejakelua. Autovuokraamo jatkaa Pihlajamäen puolella.

     

 

     

 

22 – Rautatie

puksuassa

Päätös Suomen ensimmäisen henkilöliikenteelle tarkoitetun rautatien rakentamisesta Helsingistä Hämeenlinnaan tehtiin säätyvaltiopäivillä ja sen siunasi keisari Aleksanteri II vuonna 1857. Rakentaminen alkoi vuoden kuluttua sisältäen maan ensimmäiset junasillat Vantaanjoen ja Keravanjoen yli sekä mittavan ratavallin. Säännöllinen junaliikenne aloitettiin 1862 aluksi kolmesti viikossa kumpaankin suuntaan. Pian vuorot tihentyivät ja alettiin myös rakentaa yhteyttä Riihimäeltä Viipurin kautta Pietariin.

Aluksi pääradan kaikki junat olivat kaukojunia, joilla lähiliikenteen hoitaminen oli hankalaa. Ensimmäiset paikallisjunaveturit hankittiin Sveitsistä kesäkaudelle 1886. Samana vuonna Boxsbackan kartanon omistaja Hjalmar von Bonsdorff järjesti Pukinmäkeen oman rautatieseisakkeen. Toinen raide rakennettiin 1899. Sillä pärjättiin pitkään, sillä kolmas raide pelkästään lähijunien käyttöön valmistui vasta 1972 ja neljäs 1996, jolloin lähiliikenne saatiin kokonaan pois kaukoliikenteen jaloista. Samalla uusittiin laiturit ja Pukinmäen asema sai aaltomaisen katoksen, joka oli lama-aikana poikkeuksellista wow-arkkitehtuuria ja edelleenkin Pukinmäen tunnetuin maamerkki. Pukinmäestä ajetaan nykyään arkisin x lähijunavuoroa vuorokaudessa.

     

Liikennevirasto     

VR

 

 

 

Pukinmäen asema,
kuvaaja: Henri Block

21 – VPK-talo

Omatoimisen palokunnan syntyyn vaikuttivat puisen huvilayhdyskunnan kasvu sekä myös pääradan höyryvetureiden antamat kipinät. VPK on samalla Pukinmäen ensimmäinen ja vanhin yhdistys, rekisteröity ruotsinkielisenä 1916. Toiminta alkoi itsenäisenä 1912 ja jo sitä ennen Malmin VPK:n osastona. Ensimmäinen kalustosuoja oli Pukinmäen kartanolla. Palokunnantalo rakennettiin 1927 vaatimattomana, laajennettiin viime sotien jälkeen nykyiselleen.

Varainkeruuta varten VPK:lla oli kallion juurella oma tanssilavakin, josta tuli kylän keskeisin juhlapaikka. Myös suojeluskunta ja lotat järjestivät VPK-talolla tilaisuuksia ja pitivät myös ampumaharjoituksia kalliota vasten. Helsingin maalaiskunta alkoi tukea vapaapalokuntia vasta 1929 varaamalla 7 500 markkaa palosuojelutyöhön ja VPK-yhdistysten avustuksiin. Kun ammattipalokuntaa ei ollut, niin kunnan palotoimi oli yksinomaan vapaaehtoisten varassa aina 1960-luvulle saakka.

Nykyisin Pukinmäen VPK on vireä sopimuspalokunta Helsingin pelastuslaitoksen apuna. Sen hälytysosasto voitti sopimuspalokuntien toimintakilpailun Helsinki-maljan 2012 palokunnan viettäessä satavuotisjuhlavuottaan. Nuoriso-osasto ja naisosasto on perustettu uudelleen turvaten palokunnan tulevaisuutta. Pääkalustona on sammutusauto tunnuksella HS541. Vuosittain pidetään itsenäisyyspäivän lipunnosto täällä klo 9.

Kallion pohjoisreunalla on näkyvissä ensimmäisen maailmansodan Helsingin maalinnoitukseen liittyvää taisteluhautaa (ks. tietolaatikko). Jatkosodan pommitusten aikana se toimi sirpalesuojana. Kallion laella on betonisokkeli ajalta ennen vuotta 1932, mutta käyttötarkoitusta ei tiedetä.

Eskolankujan toisella puolella on yhden radanvarren monista kauppapuutarhoista vesitorni, nyttemmin muutettu asunnoksi.

      Historiaa