Vuonna 1907 vapaaherrat Hjalmar ja Willy von Bonsdorff ystävineen perustivat osakeyhtiö Boxbacka Ab:n, joka hankki omistukseensa 557 hehtaaria maata tarkoituksenaan huvilakaupungin perustaminen Pukinmäkeen. Helsingin kasvaessa uusi keskiluokka kaipasi asumaväljyyttä ja kaupungin ympärille syntyi useita puutarhaesikaupunkeja junaratojen varsille. Täällä ideana oli myydä radan pohjoispuolelta suuria tontteja ruotsinkieliselle herrasväelle ja eteläpuolelta pienempiä tontteja suomenkieliselle työväestölle.
Boxbackan asemakaavan piirsi yhtiön osakas, arkkitehti Birger Brunila sisältäen mm. raatihuoneen, kauppatorin ja tenniskenttiä. Näitä ei kuitenkaan rakennettu, ja tontitkin lohkottiin kunkin ostajan toiveen mukaisesti. Samalla Brunila suunnitteli Pukinmäkeen ainakin 17 yksilöllistä huvilaa ja lisäksi tyyppitaloja. Yhdyskunta toteutti tiet lankongeineen ja valoineen sekä istutti 2 000 puuta. Vuonna 1914 asutusta oli jo 133 huvilassa. Kymmenessä vuodessa palstoituksen alkamisesta Pukinmäen asukasluku oli viisinkertaistunut 2 500 henkeen.
Vuodesta 1915 alkaen venäläisten linnoitustyöt alkoivat häiritä oloja ja yhtiön toiminta hiipui. Vuonna 1917 Helsingin kaupunki lunasti loput myymättömät osakkeet valmistautuessaan tuleviin aluelaajennuksiin. 1920-luvulla yhdyskunta muuttui yhä enenevästi suomenkieliseksi ja sen asioita ajamaan perustettiin 1921 Pukinmäen Suomalaiset -yhdistys.
Vanhaa miljöötä on edelleen paikoin säilynyt, vaikka paljon on täydennettykin ja rakennuksia purettu uusien tieltä. Yhtenä Pukinmäen vanhimmista rakennuksista on Lustokuja 8:n materiaali perimätiedon mukaan siirretty Aleksanterinkadulta jo 1800-luvulla.
