Mäen nimenä oli Paroninmäki, kunnes Soinisen koulun oppilaat nimesivät sen 1900-luvun alkupuolella Sinivuoreksi. Jääkauden kauniisti silottelemat kalliot yltävät vain 19 metriä laakson savipatjan yläpuolelle, mutta pohjoisrinne on sen verran jyrkkä, että siellä voitiin harrastaa mäkihyppyä. Jo ennen sotia rakennettiin talkoilla puinen ylämäki. Liian korkealle ei saanut lentää, sillä erään männyn oksa ulottui alamäen yli. Myöhemmin ilman ylämäkeä luonnonmäkenä, jonka K-piste lienee ollut 13 metriä. ”Puksun norski” oli käytössä vielä ainakin 1960-luvun alkupuolella, jolloin hyppäämässä kävivät mm. Weisteen pojat oikeine mäkisuksineen. Pieksupolulla oli toinen, pienempi hyppyri.
Jousiammuntaseura Sagittarius järjesti 1950-luvulla Sinivuoren eteläpäässä maastoammuntaa sunnuntaiaamupäivisin Kurt ja Käte Nyqvistin tontilla. Partiolippukunta Sinivuoren Tytöt perustettiin 1951, nyttemmin siirtynyt Malmille.
