Kuvalinkki

Vanhalla kartanonmäellä on jäljellä puisto sekä lampi, jota on arveltu lähdepohjaiseksi. Toisen tulkinnan mukaan se saa vetensä kallion lakialueelta sadevalumana paksun maakerroksen hidastamana. Painanne on ehjäpohjainen ja lasku-uomaton, joten lampi säilyy kuivienkin kausien yli. Alueelta on useita lepakkohavaintoja, mutta tarkempaa lajimääritystä ei ole tehty.

Varhaisin säilynyt maininta Sonabyn kylästä on vuodelta 1417, jolloin sen asukas Gudmund toimi pitäjän käräjillä lautamiehenä. Seuraavalla vuosisadalla kylä siirtyi itään päin Hämeentien varteen nykyiselle Ala-Malmille. Jäljelle jäi suurin tila Sonaby, jonka omisti 1610-luvulla Helsingin pormestari Kasper Reiher. Myöhemmin Sonaby oli ratsutilana, mutta vielä 1700-luvulla elämä oli varsin vaatimatonta. Tilan osti 1840 vapaaherra, valtioneuvos Johan von Bonsdorff, joka rakennutti uuden päärakennuksen 1860-luvulla ja lammen ympärille englantilaistyylisen maisemapuiston tekosaarineen ja siltoineen. Vuodesta 1908 Sonabytä asui vapaaherra Wilhelm von Bonsdorff, jonka järjestämiä juhlia mm. kaupunginarkkitehti Birger Brunila on myöhemmin muistellut. Sonabyssä oli vuonna 1912 yksi Pukinmäen ensimmäisiä puhelimia numerolla Oulunkylä 23.

Kun Helsingin kaupunki osti Boxbackan huvilayhdyskunnan jäljellä olevat maat 1919, se sai mukana Sonabyn kartanon sekä mm. 40 lehmän navetan. Kunnallinen kansakoulu toimi 1942–52 mäen länsireunalla Björkåsenin huvilassa. Päärakennus purettiin 1971, sen etuoven portaat ovat edelleen näkyvissä yksityisellä tontilla. Puiston nykyasu on Harald Carstensin suunnittelema 1973, uudistettu 1990-luvulla. Päiväkoti valmistui 1988.

Mäen itä- ja etelärinteillä 1985–86 tiilestä käsin muuratut talot, suunnittelija Björn Krogius, jonka tunnetuin työ on Itäkeskuksen Stoa. Länsi- ja pohjoisrinteillä Pukinmäen ensimmäiset kerrostalot vuodelta 1966 kaupungin vuokra-asuntoja, julkisivukorjaukset 1994 kohensivat Pukinmäen ilmettä huomattavasti.